Vika päivä

Aamulla huomattiin, että hotellin pääoven tolppiin oli tullut joku lakana. Arvalla kuulemma valitaan vuosittain ministeriön kokouspaikka ja huomenna se on meidän hotellissa. Saas katsoa millaiset turvatoimet häiritsevät meidän lähtöä? Tai luultavasti ei mitään normaalista poikkeavaa...

Lähdettiin rannalle. Kuten ekana päivänä. 

Ainoa ravintola, joka mainostaa leipiä. Täällähän ei ole kuin paahtista. Kuvaa jos suurentaa, niin voi huomata, että mainoshyllyn kimpussa on useampi 'thaimaan varpunen'.

Kunkku on kunkku ja kuvia on esillä joka puolella.

James Bond -leffan saari. Tänne ei sitten lähdetty. Miljoonan kiinalaisen joukkoon.

Ranta nautittiin samalta tasolta kuin ekanakin päivänä. 

Hotellin Spassa S kävi jalkahoidossa ja minä nautin tunnin hieronnasta.

Naapurin Leena ja Johanna olivat käyneet lakkauttamassa kyntensä.

Altaalla Happy Hourit ja kadulle syömään. Taas kamera ilmoitti muistikorttihäiriöstä. Päivän kuvat onneksi olivat tallella ja kuvien siirron jälkeen häiriö oli poistunut? 

Huomenna aamiaisen jälkeen altaalle vikat uiskentelut ja sitten pakkailut. Klo 13.15 kohti kenttää. suomessa klo 23.25 tämän hetkisten tietojen mukaan.

Thaimaa vaikenee, hyvää yötä.

Lomailua

Aamulla käytiin yhdessä aamiaisella. Elämä voittaa...

S jäi vielä lepuuttamaan ja minä kävin laitatuttamassa lakat kynsiin. 1200B. Ei mitenkään hirmu halpaa. Ihan nätit kuitenkin.

Altaalla makoiltiin koko päivä. Että ottaa pattiin ihmiset, jotka varaavat pyyheliinalla aurinkotuolin ja sitten tyyppejä ei näy koko päivänä. Huomenna laitan kellon soimaan viideltä ja käyn tekemässä varauksen, kele!

Tässä allasalue dinnerille lähtiessä.

Joka kuppilassa ja kaupassa on oma pikku temppeli.

Delvis valmistautuu esiintymään.

S tilasi pari paitaa ja tänään oli nouto. Oman hotellin taylori. Good quality, just for you...

Hiljaiseloa

S vietti päivän huoneessa potien. Minä altaalla ja partsilla kirjan kera. Onneksi golf oli eilen...

S bongasi partsilta siistin letkunsäilytysidean. Kaunis ruukku, jonne letku kerätään kiepille.

Kävin yksin kaupoilla. Kukaan ei tyrkyttänyt yhtään mitään koko matkalla. Ostin pikku tuliaisia ja meille huoneruokailun.

Enää kaksi kokonaista päivää jäljellä...

Ruoka maistuu myös illalla

Kas kummaa, kun tultiin hotellille yhden pintaan, niin molemmat nukahdettiin päikkäreille pariksi tunniksi. Sen jälkeen simeliukset päälle ja altaalle Happy hourille.

Syömään tietty vielä ennen yöunia. Hotellin vieressä on kiva pikku snäkäri. Koko homma on kiinni mopon kyljessä ja liikkuu kätevästi suuntaan jos toiseen. Kylmätilat näyttää puuttuvan... Huomaa hiiligrilli oikealla.

Tässä Romantik Hotellin vastaanotto.

Näitä taideteoksia olen ihastellut illasta toiseen. Tyttö muotoilee saippuasta kauniita kukkasia.

Tuntipalkka on aika onneton käsityöhön nähden.

Tuttu Buffalo ravintola sai meidät vieraakseen. Tänään thai-ruokaa. 

Annos oli niin iso, että ei vaan yksinkertaisesti jaksanut. Aivan super ihanaa ruokaa!

Meikä meni shoppailemaan ja Seppo jäi hotellin viereen ilmestyneeseen autobaariin odottelemaan. Baarimikko teki kaikenlaisia kivoja jonglööritemppuja drinkkejä tehdessään.

Hotlassa, hissin edessä on nätti asetelma. Tommoisen voisi rakentaa partsille tai pihallekin.

Kerta kiellon päälle

Taasen matka kohti Loch Palmiin klo 6 am.

Aloitimme kierroksen seiskan aikoihin. Lämpöä vaatimattomat +26C ( klo 1 pm lämpö + 34C)

Iloiset caddyt ottivat meidät taas hoiviinsa.

Matka taittui kuin Linnanmäellä. Ihania maisemia hyväellen. Välillä se pirun pallo ei totellut, mutta täällä uhkaus pakastelokeroon laitosta on palkitsemista. Myös pallolle.

Lammessa on punaisia lumpeita kukassa.

Caddyt helpottivat peliä ihan upeasti. Ei tarvinnut kuin lyödä. Sopiva maila tuli käteen, puttilinja näytettiin, tiit ja pallot kohilleen, ei olisi edes palloa reiästä tarvinnut nostaa... Lisäksi kivaa seurustelua ja kannustamista. Kuinkahan enää osaa oman kärrynsä kanssa lähteä kierrokselle?

Upeita huviloita kentän laidoilla. 29milj B ...

Kierros kesti reilu 3 h. Clubilla tulee automaattisesti virkistävän kylmä, eucalyptokselle tuoksuva pyyhe pöytään. 

Kylmät Singhat ja suihkuun. Sitten lounas ja vähän shoppailua Pro Shopissa.

Tältä eka annos näytti luonnossa.

Päivä merellä

Iloiset retkeläiset odottamassa bussia klo 7.50. Lämpöä vasta +28C

Hyppäsimme Tsäätsöön raikkaaseen bussiin, joka oli täynnä svenskejä, norskeja ja dankkuja. Opastus ruotsiksi. Oli iloista huomata, kuinka paljon pakkoruotsia ymmärtää ja sitä osaa jopa vähän puhua!

Rannassa meitä odotti sata venettä ja tuhottomasti turisteja. Ahtauduimme paatteihin ja tunnin matka ensimmäiseen etappiin pääsi alkamaan.

Matkanteko oli kuin olisi ollut linnanmäellä. Istuin veneen etuosassa. Piti oikein kaksin käsin pitää kiinni penkistä, kun vene hakkasi aaltoja vasten. Seppo oli selkänsä kanssa turvallisesti veneen peräpäässä. Vauhti oli huimaa!

Töyssyiltä ei kamera edes pysynyt näpeissä. Tässä meno on jo vähän laantunut. Kauniita ja eksoottisia saaria tuli vastaan. Semmoisia missä tuntui, että ei ole edes rantautumismahdollisuuksia. Kaipa jossakin kohtaa löytyisi joku pikku beatchi, missä voisi nautiskella tai sitten ei. Saattaisi tulla joku ylläri takavasemmalta, jonkun sortin eläimen hahmossa...

Yli 2000 v vanha viikinkilaiva on löytynyt tästä luolasta. Siellä se on edelleen. Pitää googlata tarkempi tarina suomeksi.

Lähestyimme ekaa uimapysähdyspaikkaa. Kaunis laguuni.

Samaa laguunia oli lähestynyt muutama muukin vene.

Ja lisää oli tulossa...

Onneksi tilaa oli. Halukkaat pulikoivat parikymmentä minuuttia.

Katsokaa, Ilman käsiä!

Vartin töyssytyksen jälkeen saavuimme Maya-Bay -laguunille, jossa on kuvattu Leonardo DiCaprion elokuva The Beach. Mitä lähemmäs rantaa tulimme, sitä enemmän leukani valui alaspäin...

Porukkaa oli kuin meren mutaa, hyvä kun sekaan mahtui. Tänne kun tsunami osuisi, niin japanin ja kiinan väkiluku romahtaisi (+ pari miljoonaa selfietikkua). Toinen mielikuva oli, että porukkaa oli kuin etelä-navalla pingviinejä pesimäaikaan. Kaikki pakkautuneena kymmenen metrin rantakaistaleelle.

Where is my brunskin...?

Läskiluolassa.

Hiekka oli kuin märkää jauhoa, miellyttävää hiekaksi.

Rannan takana oli vaatimaton kioski ja vessat ja pari polkua. Puiden juuret ovat erikoiset.

Veneitä tuli ja meni. Joku vuorottelu systeemi heillä oli. Porukka pihalle ja odottelemaan ulommalle. Kun sovittu noutoaika tuli, vene tuli rantaan vaikka väkisin.

Apinasaaren kautta lounaalle Phi Phi saarelle.

Lounas oli saaren kämäsimmässä kuppilassa.

Tien toisella puolella oli tämä paratiisi. Olisin lounastanut mielummin siellä.

Tai täällä...

Tämäkin ranta oli sullottu täyteen saarikierroslomalaisia.

Meidän lounaspaikka.

Venettä odotellessa sai kuvauttaa itsensä apinan tai leguaanin kanssa.

Ennen Bamboo Islannille menoa pysähdyimme snorklaamaan puoleksi tunniksi. Koska jalat ei osunut pohjaan, ei minun snorklaamisesta tullut mitään. Eihän korviin voi mennä vettä...

Uimassa kävin. Kapteeni päätti siirtää venettä kun olin vedessä (oli siellä muitakin). Pikkusen oli jaksamista uintireissussa takaisin paattiin. Huono kunto...

Bamboo saarella olimme kaksi tuntia. Oli kiva seurata porukoiden touhuja. Pääsääntöisesti kaikki näpläsivät jonkun näköistä puhelinta, kameraa tai tablettia.

Päikkäritkin tuntuivat maistuvan myös toisille.

Selfietikut oli mukava piristys. Että ihmiset nauttivatkin oman naamansa kuvaamisesta. Yhtenä iltana meidän hotellin uima-altaalle tuli tyttö yksin tikun ja kameran kanssa. Poseerasi milloin missäkin kohtaa, välillä vedessä ja välillä altaan reunalla ja napsi itsestään kuvia.

Tässä oli menossa jokin poseerauksen koulutus. Opettaja näyttää, miten homma hoituu ja tyttö teki perässä. Kaikki kuvattiin.

Toiset ryhmät söivät välipalaa ja toiset vaan olivat.

Retki oli ihan hyvin järkätty. Aina kun tulimme takaisin jostakin veneeseen, oli tarjolla milloin vettä, milloin cocista, milloin meloonia milloin banaania. 

Tunti takaisin suht tyynessä, ei pahemmin hakannut. Matkustajien silmät alkoivat painua lupsalleen.

Olut maistui omassa allasbaarissa. Suihkuun ja helpoimman kautta syömään omaan kuppilaan. Tilattiin uppopaistetut kalat. Minun oli osin raaka, palautin sen. Tuli takaisin vissiin microkypsytettynä. Eipä tarvii enää tässäkään kuppilassa syödä.

Uni maistui jo ysiltä. Jotkut rakkaat sukulaiset eivät vissiin muistaneet, että olemme 5h ajasta edellä ja herättiin pariin otteeseen yöllä puhelimen pirinään. Sorry, ei vastattu.